Turun Sanomat/lukijoilta

17.3.2013

Raaseporin kaupungin omistaman Ruukkiasunnot-yhtiön asukkaat alkoivat vuonna 2010 kamppailla ylisuuria 20 prosentin vuokrankorotuksia vastaan.

Vuokrat ylittivät alueen yleisen vuokratason, asuntoja pidettiin tahallaan tyhjinä, asunnot olivat huonokuntoisia, isännöinti ja huolto eivät toimineet ja yhtiön rahoja tuhlattiin valvomattomiin remontteihin.

Yli 30 asukasta nosti kanteen käräjäoikeudessa. Oikeusjuttu voitettiin osittain niin, että oikeus totesi neljän perheen korotetut vuokrat liian suuriksi ja määräsi ne alennettaviksi. Ruukkiasunnot-yhtiö ei ollut tyytyväinen tuomioon ja vei sen Turun hovioikeuteen.

Hovioikeus antoi tuomionsa 15. helmikuuta. Oikeus asettui valitettavasti täysin Ruukkiasuntojen kannalle. Olennainen taustatekijä on se, että yhtiö käytti todistajana valtiokonttorin rahoitusylitarkastajaa. Hän väitti, että vuokrien kohtuullistaminen oikeudessa vaarantaisi Suomen valtiollisen vuokratalojen tukijärjestelmän. Tämä oli selvää poliittista painostusta.

Siihen, ettei kyse ole lakiin ja tosiseikkoihin perustuvasta tuomiosta, viittaa sekin, että tuomiossa sekoitetaan kaksi asiaa: vuokra, johon kuuluu lämmitys, ja vuokra, johon sitä ei kuulu.

Ruukkiasunnot-yhtiön todistajana esiintynyt kiinteistövälittäjä puhui käyvästä lämminvuokrasta, joka suurehkojen asuntojen kohdalla olisi hänen mukaansa 850 euroa. Kylmävuokrana se on noin 650 euroa, johon itse vaadimme asuntojen vuokran alennettavaksi. Siis vastapuolen todistajakin oli vuokralaisten kanssa samaa mieltä.

Kaikki oikeudenkäyntikulut tuomittiin asukkaiden maksettaviksi. Jokaista oikeusjutussa mukana olevan perhettä rangaistaan vähintään 634 eurolla – joitakin jopa 2 307 eurolla.

Oikeuskulut määrättiin maksettavaksi yhteisvastuullisesti, joten pahimmassa tapauksessa koko 27 700 euron kokonaissumma lankeaa muutamalle vuokralaiselle.

Tämän suuruista sakkorangaistusta ei kukaan vähätuloinen ihminen voi saada mistään rikoksesta, koska sakot määrätään aina suhteessa tuloihin.

Tunnelmamme on kuin ryöstön uhreilla. Erona kuitenkin se, että oikeudessa ei voi vaatia korvauksia, koska oikeus itse on suorittanut ryöstön.

Tällainenko siis on oikeusvaltiomme, josta muiden maiden pitäisi ottaa oppia?

(Raasepori) Ruukkiasunnot -yhtiön hallitus on päättänyt laittaa myyntiin kaksi yhtiön omistuksessa olevaa rakennusta, jotka ovat Rosehill Fiskarissa ja Hammarborgin vuokratalo Pinjaisissa. Myynnillä saadaan vähennettyä kaupungin omistuksessa edelleen olevan yhtiön velkoja ja erilaisia kiinteitä kuluja.

Hallituksen puheenjohtaja Rauno Kousa kertoo Rosehillin menevän avoimeen myyntiin kiinteistönvälittäjälle. Hammarborg myydään suoraan joko Hjärnbruket Oy:lle tai Billnäsin ruukki Oy:lle, jotka ovat molemmat yrittäjä Olli Muuraisen yhtiöitä. Ruukkiasuntojen hallitus on hyväksynyt ostotarjouksen.

-Hammarborgin hinta on 615.000 euroa ja se perustuu kahden kiinteistönvälittäjän arvion keskiarvoon. Ostajan ensivaiheen hinta-arvio oli huomattavasti alempi ja toteutuneeseen hintaan päästiin tiukkojen neuvottelujen jälkeen, Kousa kertoo.

Hinta on hänen mukaansa myös lähes 10 prosenttia korkeampi kuin koko yhtiön keskihinta. Kousa toteaa Hammarborgin korjausvelan olevan miljoonan euron luokkaa ja noin tuhat euroa neliömetriltä.

-Yritämme saada yhtiön taloutta edes jonkinlaiseen tasapainoon ja sen vuoksi hallitus voi myydä rakennuksia. Olemme tarkistaneet tämän olevan laillista. Kauppahinnat menevät suoraan kaupungille lainojen maksuun, hän sanoo.

Ruukkiasunnot -kiinteistöosakeyhtiön 105 vuokra-asunnosta on tyhjänä tällä hetkellä noin 20 asuntoa. Yhtiön omistamien vuokra-asuntojen käyttöaste on noin 81 prosenttia, mikä on kaupunginjohtaja Mårten Johanssonin mukaan erittäin huono. Käyttöasteen pitäisi olla ainakin 95 prosentin paikkeilla.

-Myynti pienentää myös rakennusten vaatimaa huomattavaa ylläpito- ja peruskorjaustarvetta, joiden rahoittamiseen yhtiöllä ei ole varoja. Myynneillä voidaan myös parantaa yhtiön asuntojen käyttöastetta. Jotain on tehtävä, koska asuntoja on niin paljon tyhjillään, Johansson perustelee.

Hammarborgin myynti vastaa Johanssonin mukaan likipitäen yhtiön asuntojen nykyistä tyhjäkäyntiä. Myös Hammarborgissa on tyhjiä asuntoja, jotka rasittavat yhtiön taloutta.

-Nyt on tehtävä jotain, jotta kaikki ei kaadu Raaseporin syliin. Tietyt tahot yrittävät saada kaikin keinoin yhtiön konkurssiin ja päästä apajille sitä kautta. Me taas yritämme välttää konkurssin, koska riski on kokonaan kaupungilla, Johansson arvioi.

-Yhtiöllä on lainaa edelleen 4 miljoonaa euroa, mikä rasittaa suoraan kaupungin taloutta. Meidän on pakko yrittää tasapainottaa, koska kauppa ei ole valmis. Tässä ensimmäinen vaihe on ylikapasiteetista luopuminen, Johansson sanoo.

Johansson kertoo kaupungin ja yhtiön hallituksen miettineen vaihtoehtoja, joilla asioita saadaan eteenpäin muutenkin kuin oikeussaleissa.

-Hallitus voi myydä rakennuksia käypään hintaan ja muutoin yritämme edetä Ruukkiasuntojen myynnissä edelleen alkuperäisen suunnitelman mukaan, Johansson sanoo. Rakennusten myyntiehdoista on sovittu yhdessä Muuraisen kanssa.

-Muuraisen täytyy miettiä, mitkä ovat hänelle tärkeitä kohteita ja Raaseporin kannalta ykkösasia on saada rakennuksista käypä hinta ja rahojaan takaisin, Johansson kiteyttää. Hänen mukaansa on myös edelleen mahdollista, että osakekauppa Muuraisen kanssa ei edes toteudu ja siihenkin on varauduttava.

Ruukkiasuntojen talous on ollut kauan heikko ja yhtiö on ollut viime vuodet vapaaehtoisessa velkasaneerauksessa. Tappio vuodelta 2011 oli 83.400 euroa ja 77.500 euroa viime vuonna. Lisäksi yhtiöllä on kaupungin mukaan melkein 115.000 euron vuokrasaatavat, mikä on noin 22 prosenttia yhtiön vuokra- ja käyttökorvaussaatavista. Summa vastaa suunnilleen 2,5 kuukauden saatavia.

-Tilanne yhtiössä on kaiken kaikkiaan hankala ja taloustietojenkin saanti on ollut vaikeaa. Hallitus on tehnyt tässä ison työn. Isännöitsijää on vaihdettu jo neljä kertaa. Hjärnbruket Oy otettiin mukaan hallitukseen, koska sillä on yhtiössä ja rakennusten säilymisessä oma intressi, Johansson sanoo.

Kaupunki on myöntänyt jo aiemmin Ruukkiasunnoille lyhytaikaisen lainan, jolla yhtiö on maksanut Valtiokonttorille 3,6 miljoonan euron valtion lainan. Hjärnbruket Oy on juridisesti ottanut hoitaakseen isännöintitehtävät, joista nykyinen isännöitsijä vastaa.

Ruukkiasunnot voi mm. päättää mahdollisista asuntojen tai rakennusten myynneistä esisopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja ennen kauppakirjan allekirjoittamista. Asuntojen ja rakennusten mahdollisesta myynnistä saadut tulot yhtiön hallituksen (ei siis Muuraisen, kuten torstain EU:ssa 21.3. epähuomiossa kirjoitettiin) tulee käyttää kokonaisuudessaan kaupungin antamien lainojen lyhennyksiin, kunnes ne on maksettu. Hallitus päättää lisäksi välttämättömistä rakennusten korjauksista.

Yhtiön väliaikaishallinnon kausi päättyy, kun kaupungin päätös myydä asunto-osakeyhtiön osakkeet saa lainvoiman. Järjestely on voimassa myyntiin liittyvien valitusten käsittelyn ajan. Yhtiö on siihen saakka kaupungin omistuksessa.

-Ylimenokauden hallinnosta sovittiin viime syksynä kun kävi selväksi, että Ruukkiasuntojen osakekauppaa ei saada maaliin vuoden 2012 aikana. Syksyllä sovittiin lähes kaikesta ja sen mukaan on eletty hallinto-oikeuden päätöksiä odoteltaessa, Johansson sanoo.

Etelä-Uusimaa 28.3.2013

Hammarborgissa keskellä Billnäsiä on ilmeisesti aarrekätkö. Muutoin on vaikea ymmärtää kaupungin viime aikaisia toimia: ensin kaupungin suosikkiyrittäjälle Olli Muuraiselle päätetään myydä Ruukkiasunnot-yhtiö, johon Hammarborg kuuluu ja sen jälkeen hänelle myydään Hammarborg vielä erikseen. Viime sunnuntain EU:ssa (24.3.) yhtiön hallituksen puheenjohtaja Rauno Kousa ja kaupunginjohtaja Mårten Johansson koettavat perustella tätä perin kummallista liiketointa. Heidän argumenttinsa eivät kuitenkaan hälventäneet kaupan mystisyyttä vaan saivat aikaan vaikutelman, että he ovat tulleet haastatteluun suoraan jonkin lukumystiikkaa harrastavan salaseuran istunnosta.

Johansson väittää, että Hammarborgin myynnissä on kyse vain ”ylikapasiteetista luopumisesta” ja esittää litanian käyttöastelukuja. Hän näyttää olettavan, että talossa asuvat 15 perhettä muuttaisivat kiireen vilkkaan Ruukkiasuntojen muissa rakennuksissa oleviin tyhjiin asuntoihin. Todellisuudessa monet jäävät Hammarborgiin, mihin heillä on jo Kousan esiin tuomien myyntiehtojen mukaan oikeus. Toisaalta ne, jotka muuttavat, hakeutunevat muualle kuin Ruukkiasuntoihin: tyhjät asunnot ovat todennäköisesti heille väärän kokoisia, liian huonokuntoisia tai sijaitsevat väärässä kylässä.

Niinpä Hammarborgin myynnin perustelu ”talouden tasapainottamisella” tuntuu kummalliselta, kun samalla yhtiö menettää 15 talouden vuokratulot. Toisaalta yhtiön menot eivät vähene samassa suhteessa kuin asunnot: esimerkiksi isännöin ja huollon kustannuksia ei lasketa neliömetrittäin.

Itse asiassa, mikäli kaupunginjohtomiesten aikaisempia puheita on uskominen, Hammarborgin kunnossapito on asuntoa kohti ollut kaikkein halvinta. Ruukkiasuntojen myyntiä on nimittäin perusteltu sillä, että ne eivät sovellu vuokra-asunnoiksi, koska ne sijaitsevat vanhoissa hajallaan olevissa puutaloissa, joita on kallista pitää kunnossa. Hammarborg on kuitenkin iso kivitalo.

Johansson antaa ymmärtää, että ilman Hammarborgin myyntiä yhtiötä uhkaa konkurssi, koska se on niin pahasti velkaantunut. Neljä miljoonaa kuulostaakin suurelta lainalta. Jos kuitenkin kaivaa esiin tämänkin luvun takana olevan todellisuuden, näyttääkin siltä, että oikea tasku on velkaa vasemmalle: velka on kaupungille, joka yhtiön omistaa. Toisaalta kaupunki on antanut tämän lainan siksi, että yhtiö on myynnissä ja kaupunki on saamassa rahansa takaisin heti kun lopullinen myynti toteutuu. Itse asiassa kaupunki on saamassa lainan takaisin korkojen kera, koska ostajat ovat valmiit maksamaan yhtiöstä enemmän kuin neljä miljoonaa.

Miksi älykkäinä miehinä tunnetut Johansson ja Kousa lankeavat tällaiseen lukulöpinään? Salaseuraistunnon haitallisen vaikutuksen lisäksi mieleen tulee toinenkin selitys: he haluavat peittää sen, että ovat vaikeuttamassa Ruukkiasuntojen myyntipäätöksestä valittaneiden asemaa, minkä hallinto-oikeus on nimenomaan kieltänyt.

Jouluaikana kodin ja perheen merkitys korostuu. Haluamme hiljentyä viettämään aikaa niiden kanssa, jotka meille eniten merkitsevät paikassa, joka on meille kaikkein tärkein, kotonamme. Koti on paikka, jonka ympärille olemme rakentaneet elämämme. Se on se paikka, jossa kasvatamme lapsiamme, mieluiten mahdollisimman turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä. Se on paikka johon juurrumme, siitä tulee osa identiteettiämme.

Kulunut vuosi on ollut monille Raaseporiin kuuluvien ruukkien, Fiskarsin ja Billnäsin, asukkaille raskas. Olemme joutuneet puolustamaan kotejamme, joissa meillä piti olla lain suojaama oikeus asua vuosikausia eteenpäin. Oma isoisäni, joka asui ruukkien lähistöllä, kaatui sodassa, jotta hänen jälkeläisensä voisivat asua maassa, jossa heidän kotiensa rauha olisi turvattu. Mitä hän ajattelisi, jos tietäisi, että meitä ajetaan kodeistamme ja joudumme käymään uutta, henkistä talvisotaa kaupungin jo valtakunnallisesti heikoksi tunnettua hallintoa vastaan? Vuoden vaihtuessa valta kaupungissa osin vaihtuu, mutta sitä korkeimmalla keikkuvaa, vallan kahvaan takertunutta osaa ajateltaessa tuntuu samalta, kuin silloin kun George W. valittiin uudelleen, älymystön kauhuksi, Yhdysvaltojen presidentiksi.

Kaupunginjohtaja on kuuluisassa 60-vuotishaastattelussaan ja sitä ennen useissa radiohaastatteluissa antanut tarkan kuvauksen siitä, millaisia henkilöitä Raaseporiin halutaan. Raaseporin hallinnon silmiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tämä terveen yhteiskunnan tai inhimillisyyden kanssa jyrkässä ristiriidassa oleva kuva on piirtynyt jo kauan ennen Ruukkiasuntojen kauppaa.

Henkisellä pääomalla, taiteen ja käsityöläisyyden tai akateemisen oppineisuuden arvostuksella ei ole sijaa näissä kriteereissä – ainoa taiteilija, joka kaupungintalolla ylipäätään tunnetaan, taitaa olla aikaa sitten edesmennyt ja omana aikanaan aliarvostettu Schjerfbeck.

Kaikkein omituisimmalta tuntuu kuitenkin kaupungin johdon lapsiin kohdistuva piittaamattomuus. Lapset nähdään pelkkänä menoeränä; heidän päivähoitonsa, koulunsa ja terveydenhuoltonsa maksaa. Huonovointisessa yhteiskunnassa myös lastensuojelu tulee kalliiksi. Etenkin vähävaraiset, mutta oikeastaan kaikki lapsiperheet saisivat mieluiten etsiytyä muihin kuntiin. Jäljelle jäävistäkin on riesaa, mutta tehdään mitä voi: lomautetaan opettajia, suljetaan kouluja tai ainakin yritetään sitä säännöllisin väliajoin, jätetään lapset ilman jouluruokaa ja suljetaan terveyskeskuksia. Niin ja Ruukkiasuntojen tyhjentyessä ainakin Fiskarsin ruukista saadaan ulos samoin tein kymmenittäin alueen vähemmistökieltä puhuvia lapsia, hurraa!

Mutta mitäpä jos se suurin rikkaus onkin näissä kaikkein pienimmissä, kaikkein vähäisimmissä? Näin jouluaikaan on hyvä palauttaa mieleen, miten se kuningas, jota koko kristikunta tunnustaa, tuli maailmaan. Aika heikolta näytti tuokin perhe raaseporilaisen pisteytyksen valossa: mies köyhä puuseppä, nainen raskaana jonkun toisen lapsesta, potentiaalinen yksinhuoltaja ja sosiaalisen avun tarvitsija siis. Olisivat yhtä hyvin voineet olla ruukkiasukkaita. Tuo nainen piti ajaa synnyttämään härkätalliin, sillä muut paikat oli jo varattu hotellikäyttöön, vähän niin kuin täälläkin. Näihin olosuhteisiin syntyi se maailman valtias, jota tänäkin jouluna olemme juhlineet.

Olisiko tässä ajattelemisen aihetta? Hyvää jatkoa ja viisaampaa uutta vuotta.

(Raasepori) Kaupunginhallitus on hyväksynyt osaltaan Raaseporin kaupungin lausunnot Helsingin hallinto-oikeudelle kolmessa Ruukkiasunnot kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden myyntiä ja esisopimusta koskevassa valituksessa.

Viime vuonna tehdystä yhtiön myyntipäätöksestä jätettiin kymmenkunta oikaisuvaatimusta. Lopullista kauppakirjaa ei voi allekirjoittaa ennen kuin kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman.

Ostajan kanssa tehtiin sen vuoksi esisopimus, joka sitoo molemmat osapuolet sopimukseen Ruukkiasuntojen osakekaupasta.

Patrick Bayer ja Anu Mykrä valittivat hallinto-oikeuteen kaupunginhallituksen päätöksestä, jolla oikaisuvaatimus esisopimuksen hyväksymispäätöksestä hylättiin.

Kaupunginhallitus hyväksyi lokakuussa esisopimuksen Olli Muuraisen Hjärnbruket Oy:n kanssa Ruukkiasuntojen osakkeiden myynnistä. Valittajat vaativat, että hallinto-oikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja kieltää sen täytäntöönpanon.

Kaupungin mukaan valitus tulee hylätä perusteettomana, sillä päätös esisopimuksesta ei ollut virheellinen, kaupunginhallitus ei päätöstä tehdessään ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen.

“Koska valitus on perusteeton, ei ole syytä kieltää päätöksen täytäntöönpanoa tai määrätä kaupunkia korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikuluja“, kaupunginhallitus lausuu.

Lausunto hallinto-oikeudelle on varsin pitkä ja siinä todetaan mm. että päätös tarjouskilpailun voittajasta perusteltiin laajasti.

“Esisopimus yhtiön osakkeiden myynnistä on yksityisoikeudellinen sopimus kaupungin ja ostajan välillä. Sopimuksen hyväksymisessä ei ole kyse yhtiön omistamissa rakennuksissa vuokralaisina asuvien henkilöiden oikeudesta, edusta tai velvollisuudesta, joten kyseiset henkilöt eivät ole asianosaisia, joita tulisi kuulla hallintolain mukaisesti“, kaupunki lausuu.

Kaupunki katsoo myös, että väitteet menettelyvirheistä, yhden yrittäjän tukemisesta ja kuntalaisten perusoikeuksien rikkomisesta eivät ole totta.

Vastaus Kari Teerimäen tekemään valitukseen on samansisältöinen. Teerimäki vaatii hallinto-oikeutta kumoamaan valituksenalaisen päätöksen, koska se on syntynyt hänen mukaansa virheellisessä järjestyksessä, kaupunginhallitus on käyttänyt harkintavaltaansa väärin ja päätös on muutenkin lainvastainen.

Valituksen mukaan päätöksenteon jälkeen allekirjoitetun esisopimuksen liitteenä olevaa kauppakirjaluonnosta on muutettu siitä, mitä se oli kaupunginhallituksen päätöksen yhteydessä ja esisopimuksessa on myös uusia liitteitä.

Kaikki esisopimukseen lisätyt liitteet liittyvät kaupungin mukaan maanvuokrasopimukseen, josta tehtiin luonnos kaupunginhallituksen päätöksen mukaisesti.

Pia Alanne, Auni Pelho ja Juha Toutain ovat valittaneet hallinto-oikeuteen päätöksestä hylätä valittajien oikaisuvaatimus, joka liittyi esisopimuksen hyväksymiseen ja edustajan nimeämiseen ylimääräiseen yhtiökokoukseen.

Valittajien mukaan on erityisiä syitä selvittää, onko paras mahdollinen valinta nimittää yhtiön hallitukseen päätöksessä mainitut henkilöt. Alkuperäiseen valitukseen sisältyi hakemus siitä, että oikeus vahvistaisi yhtiön asukashallinnon toimittaneen jo vuonna 2009 kaupungille tarjousasiakirjat yhtiön osakkeiden ostamisesta. Kyseinen hakemus on kuitenkin poistettu.

Raaseporin kaupunki katsoo, että valitus ja siinä esitetyt vaatimukset ovat kaikilta osin perusteettomia ja valitus tulee kokonaisuudessaan hylätä.