Fiskarsin lähihistoria: Satu Tamminen

Fiskarsin lähihistoria,

Teollinen muotoilija, keraamikko Satu Tamminen on Fiskarsin taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten osuuskunnan perustajajäsen. Hän oli ensimmäinen, joka ehdotti osuuskuntaa näyttelytoiminnan järjestäytymiseksi.

Pääkaupunkielämä ja Kaapelitehtaan hulppeat, toimivat työtilat vaihtuvat Fiskarsin ruukkiin, kun Satu miehensä, muotoilija Olli Tammisen kanssa halusivat muutosta. Kylillä asui jo monta kollegaa ja ystävää ja lisäkontakteja syntyi nopeasti, muun muassa työmatkaliikenne sai uutta sävyä, kun junassa mentiin porukalla muiden pendelöijien kanssa.

Työtila järjestyi Museonrinteeltä, missä Satu ja Olli myös asuivat ensi alkuun. Kyläläiset huomasivat uudet asukkaat, ja raiteilla pohdittiin Sadun uskaliasta tapaa uida ihan kotirannassa – kunpa ei koski imaisisi mennessään. Huolta aiheutti myös se, kun Ollin työmatkojen aikana rouva asui yksin talossa, jossa tiettävästi liikkui valkokaapuinen haamu. Muisteloissa vilahtaa kyllä toinenkin haamu.

Omaa kotia etsittiin kolmisen vuotta. Mieluisia taloja olisi toki ollut, mutta niistä yksi oli pääluottamusmiehen kesäasunto, toinen pääjohtajan sihteerin kesäasunto ja niin edespäin.

Kahdenkymmenenviiden vuoden osuuskuntalaisena Satu Tammisella on näköalapaikka sekä osuuskunnan että ruukin kehittymiseen. Mikä on erityisen hienoa nykyisessä Onomassa?

Luvassa on myös käytännössä koeteltuja vinkkejä uudelle alueelle kotiutumiseen. Miten voi säilyttää tuoreen tavan katsoa omaa asuinpaikkaansa? Suvi Heino

Fiskarsin taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten osuuskunnan ensimmäisen näyttelytyöryhmän jäsenet olivat Soili Arha, Barbro Kulvik, Marketta Miettinen, Taina Pailos ja Satu Tamminen.

Podcast: Play in new window

RAASEPORINJOEN TULVAT JA RAVINNEVALUMAT AISOIHIN

Haastattelut,

Raaseporinjoesta on valunut vuosien varrella mereen valtava määrä ravinteita. Kulkeutuminen on ollut tehokasta koska jokivareet ovat pitkälti alavaa, helposti tulvivaa peltomaata. Tilannetta yritetään parantaa Raaseporinjoki-projektissa, jonka puitteissa jokeen rakennetaan kosteikkoja, kaksitasouomaa ja pohjapatoja. Hanketta esittelee projektipäällikkö Sara Vaskio. Haastattelija Heikki Jaakkola

Podcast: Play in new window

RUO’OLLE YRITETÄÄN KEKSIÄ HYÖTYKÄYTTÖÄ

Haastattelut,

RAIVAUKSILLA TEHDÄÄN TILAA RANTANIITYILLE

Rannoilla kasvavalle ruo-olle yritetään keksiä hyötykäyttöä John Nurmisen Säätiön Rannikkoruokohankkeessa, missä on mukana myös metsähallitus. Hankkeen ekologisena tavoitteena on raivata tilaa rantaniityille, joiden määrä on romahtanut yhteen sadasosaan 1800 -lukuun verrattuna.

Ruovikon niittäminen on usein teknisesti haastavaa ja edellyttää konekalustoa. Jotta toiminta saataisiin taloudellisesti kannattavaksi ruokomateriaalista pitäisi jalostaa rahanarvoisia tuotteita. Kiteen Mato ja Multa -yritys valmistaa Hangosta leikatusta ruo-osta kasvatusalustaa, mikä korvaisi turvetta. Ruokoalustalla voi olla paljon kysyntää koska kasvatusalustana käytetyn pintaturpeen korjuun uskotaan päättyvän energiaturpeen käytön loppuessa. Projektista kertoo Metsähallituksen Luontopalvelujen erikoissuunnittelija Roland Vösa. Toimittaja Heikki Jaakkola

Podcast: Play in new window

TANSSIVA METEORIITTI ja Narratiivisuus

Tapahtumataltioinnit, , ,

Saine Ensemblen tuottama tapahtuma toi yhteen tanssi– ja esitystaiteen ja kuvataiteen tekijöitä ja ajankohtaista tieteellistä tutkimusta ja ajattelua. Tapahtuma on pilottihanke biennalelle, josta rakennetaan esittävien taiteiden ja ajankohtaisen taidefilosofisen keskustelun foorumi.

Art Matters -keskustelun toisessa osassa aiheena oli Narratiivisuus. Keskustelijoina ovat professori Hanna Meretoja, Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori, kertomusteoreetikko, kirjailija Matias Riikonen ja dramaturgi Seppo Parkkinen.

Tapahtuman tuottaja: Saine Ensemble

Tapahtumaa tukivat: Sophie von Julins stiftelse, Karjaan-Pohjan säästöpankkisäätiö, Raaseporin kaupunki ja SE kannatus ry

Podcast: Play in new window

Muistoja 1980-luvun Berliinistä

Haastattelut, ,
Taina Repo 1980-luvun alkupuolella.

Radiofiskars matkusti merta edemmäs menneisyyteen, kauas 1980-luvulle ja DDR:n pääkaupunkiin Berliiniin, missä toimittaja, kirjoittaja Taina Repo työskenteli Tiedonantajan kirjeenvaihtajana. Valaisevissa ja paikoin riemukkaissa kokemuksissa hän vie meidät jonottamaan kauppojen edustoille, ostamaan uutuuskirjoja  tiskin alta ja tutustumaan lihakauppiaan omavaltaiseen säännöstelyyn. 

Joskus tarjolla on jopa pumpernikkeliä, mutta miten sen jonottamisessa käy? Minkälaisen vastaanoton saa Marimekon Suomessa suosittu raitapaita tai mekko?

Yksi ehdoton jaetun ja myöhemmin yhdistetyn Saksan sankareita oli Nukkumatti. Taina Repo sai ainutlaatuisen kunnianosoituksen kirjoittaa Nukkumatille kaksi jaksoa Suomesta. 

Kulttuurin harrastaminen oli Itä-Saksassa edullista, silti sen tekemisestä maksettiin ruhtinaallisesti: kahden Nukkumatti-jakson palkkiolla Repo kustansi työtilana toimineen kaksion vuokrat kahden vuoden ajalta.

Haastattelun toisessa osassa Taina Repo kertaa muurin murtumisen aikoja ja sen seurauksia. Historiallisesti merkittävä tapahtuma ei ollut pelkästään vapautus, vaan toi mukanaan jopa itsemurhiin ajavaa epävarmuutta. Naisten asemasta uutisoitiin, että DDR:n naiset joutuivat kertaheitolla takaisin keskiaikaan. Mitä se tarkoittaa? Suvi Heino

Taina Repo on kirjoittanut myös Pohjois-Amerikkaan sijoittuvan historiallisen romaanin Kuparikaupunki: Suomalaisten tarina Ameriikan maassa. (Partuuna, 2021) Michiganin niemimaan kaivosalueelle 1910-luvulla sijoittuva kirja on kertomus suomalaisista maahanmuuttajista, mainareista ja heidän perheistään, elämästä, työstä ja ammattiliiton taistelusta. Kaivosalueella kesällä alkanut lakko johtaa tragediaan, lakkolaisten lapsiin jouluaattona 1913 kohdistuneeseen terroritekoon, joka tunnetaan nimellä Italian Hall Disaster tai Calumet Massacre.

Podcast: Play in new window

TANSSIVA METEORIITTI ja Aikalaisuus

Tapahtumataltioinnit, , ,

Saine Ensemblen tuottama tapahtuma tuo yhteen tanssi– ja esitystaiteen ja kuvataiteen tekijöitä ja ajankohtaista tieteellistä tutkimusta ja ajattelua. Se on pilottihanke biennalelle, josta rakennetaan esittävien taiteiden ja ajankohtaisen taidefilosofisen keskustelun foorumi. Keskusteluista kaksi kuullaan radiofiskarsissa, ensimmäisenä vuorossa on:

Art Matters -keskustelu Aikalaisuus. Tähtitieteilijä Joni Tammi, Metsähovin radio-observatorio, filosofi, muusikko Hermanni Yli-Tepsa ja meteorologi Timo Vesala, Helsingin yliopisto, Ilmakehätieteiden keskus.

Tapahtuman tuottaja: Saine Ensemble

Tapahtumaa tukivat: Sophie von Julins stiftelse, Karjaan-Pohjan säästöpankkisäätiö, Raaseporin kaupunki ja SE kannatus ry

Podcast: Play in new window

KALASTUSVÄLINE VOI PÄÄTYÄ HANKALAKSI ROSKAKSI LUONTOON

Haastattelut,

Kalastusvälineet voivat päätyä erittäin haitalliseksi roskaksi vesistöihin sekä rannoille. Sotkuun menneen siiman, vanhan kalaverkon, pohjaan jääneen koukun tai rannalla lojuvan katiskan uhreiksi voivat joutua kalojen ohella monenlaiset linnut ja nisäkkäät. Hylätyt välineet voivat jatkaa eläinten satuttamista ja pyydystämistä luonnossa vuosikymmeniä.
Erityisen pitkäikäisiä loukkuja ovat muovista valmistetut siimat ja verkot. Jos materiaali on vähänkin veden pinnan alapuolella ja näin suojassa uv-säteilyltä, hajoaminen voi olla todella hidasta. Nykyiset siimat ovat samalla erittäin vahvoja. Esimerkiksi kiinni jäänyt lintu ei pääse omin avuin millään irti verkosta tai siimavyyhdistä.
Vaikka tahallinen roskaaminen on onneksi vähentynyt, välineitä karkaa edelleen omille teilleen. Kalastuksenvalvoja Seppo Siltala kehottaakin kaikkia luonnossa liikkujia keräämään rannoilla ajelehtivat hylätyt kalastusvälineet. Kansalaisten oma aktiivisuus on tarpeen koska viranomaisia on vaikea saada tämäntapaisiin ”talkoisiin” .
Ennenkaikkea jokaisen on syytä huolehtia ainakin siitä, ettei itse pahenna tilannetta. Ainakaan tahallaan. Toimittaja Heikki Jaakkola

Podcast: Play in new window

Helmi: Pate ja savannien sankarit

Tämän minä luin, ,

Mitä vain voi tapahtua! Sen huomaavat Pate, Senja ja Paten fiksu Totti-koira, kun he aivan tavallisena arkiaamuna astahtavat kuumailmapallon kyytiin. He ovat menossa kouluun, mutta päätyvät paljon kauemmas – Afrikkaan. Siellä kolmikko kohtaa käärmeitä ja salametsästäjiä, mutta onnistuvat myös villieläinten pelastustehtävässä.

Helmi esittelee Timo Parvelan kirjoittaman ja  Pasi Pitkäsen kuvittaman kirjan Pate ja savannien sankarit, Tammi, 2020

Podcast: Play in new window

Lydia: Kaikki on mahdollista

Tämän minä luin, , ,

Tubettajasiskokset Elina ja Sofia sen tietävät: Kaikki on mahdollista! Sen he kertovat myös Lydian valitsemassa kirjassa, joka on täynnä vinkkejä rohkeuteen, positiivisuuteen, tavoitteiden saavuttamiseen ja itsensä kehittämiseen. Mukana on myös paljon hauskaa täytettävää sekä inspiroivaa puuhaa.

Elina, Sofia: Kaikki on mahdollista! Tammi, 2020.

Podcast: Play in new window

Hilda: Housuvaaran uimahalli

Tämän minä luin, ,

Hildan kirjavalinta on vesihirmuille tarkoitettu Housuvaaran uimahalli. Kirjan juoni etenee samalla kun kirjan päähenkilöt tutkivat uimiseen liittyviä asioita. Sinnikäs Tilda keksii idean uimahallin saamiseksi Housuvaaraan. Pikkuveli Matti lupautuu uimaopettajaksi – joskin uimataito on hänellä vielä hakusessa.
Housuvaaran uimahalli kertoo kaiken, mitä pienten ja vähän isompien vesihirmujen pitää tietää uimaan oppimisesta, uimahalleista, vesipuistoista ja vesileikeistä. Kirjasta löytyy runsaasti kiinnostavaa tietoa ja kekseliästä kuvitusta.

Vuokko Hurme: Housuvaaran uimahalli – tietoa vesihirmuille, Into, 2020.

Podcast: Play in new window

Victoria: Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen

Tämän minä luin, ,

Kun Heinähattu aloittaa koulun, on Vilttitossusta tylsää jäädä aamulla kotiin ilman leikkikaveria. Ratkaisuksi hän keksii lähteä itsekin kouluun, mutta mitä siitä seuraakaan? Victorian mielestä kirja on niin mukava ja jännittävä, että sitä voi suositelle jokaiselle.

Sinikka Nopola, Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen. Tammi, 2020.

Podcast: Play in new window

Lydia: Luova kirjani

Tämän minä luin, ,

Piirtämistä harrastavan Lydian kirjavalinta keskittyy taiteeseen ja piirtämisen harjoitteluun. Kirja opettaa, kuinka piirretään silmät, suu ja nenä ja lopulta ilmeikkäät kasvot. Käytännön ohjeiden lisäksi kirja on täynnä väritettävää ja hauskoja piirustustehtäviä.

Nelli Orell: Luova kirjani, Otava, 2020.

Podcast: Play in new window

Fiskarsin lähihistoria: Maritta Vihanto

Fiskarsin lähihistoria

Fiskarsin lähihistoria -sarja piipahti Pyynikillä tapaamassa 1970-luvulla ruukista Tampereelle muuttanutta Maritta Vihantoa, os. Eronen.
Maritan isä toimi karjanhoitajana aikana, jolloin lehmiä oli navetassa pitkälti yli sata. Navettarakennus on edelleen Isidorintiellä, mutta mistä mahtoi löytyä kesänavetta? Perheen äiti toimi Konsumissa myyjänä ja hoiti sivutyönään Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemaa. Mitä tähän työhön kuului?

Minkälaiselta kuusivuotiaasta tytöstä tuntui, kun hän ummikkona aloitti ruotsinkielisen päiväkerhon? Miksi uimataitoisetkin lapset osallistuivat uimakouluun? Muutakin ohjelmaa lapsilla oli paljon, muun muassa pari kertaa vuodessa Lukaalilla järjestettävät juhlat.

Miltä ruukin muuttunut ympäristö näyttää, kun sitä vertaa lapsuus- ja nuoruusvuosiin? Mikä tuntuu hyvältä? Mikä tapahtuma parin vuoden takaa sai mielen hämmästyksen valtaan? Suvi Heino

Podcast: Play in new window

Andeilta Runosaareen – J. K. Ihalainen ja Katariina Vuorinen

Haastattelut, Kirjallisuus,

Runoilija Katariina Vuorinen kertoo, miten hän pitkään nomadielämää eläneenä löysi lossimatkojen takaa paikan, jossa yhteys luontoon, ihmisiin ja kieleen ovat kohdillaan. Sinne hän yhdessä Inkeri Aulan kanssa perusti Runosaari-tapahtuman, jonka järjestämiseen osallistui koko yhteisö.

Katariina Vuorisen runoudessa on paljon eteläamerikkalaisuutta. Viimeisin matka Chileen talvella 2020 alkoi hyvin. Esiinnyttyään Pablo Nerudan talossa La Sebastianassa hän lähti Andien juurille telttailemaan muutamaksi viikoksi.

Samoihin aikoihin maailmalta kantautui epidemiasta kertovia uutisia. Ne tavoittivat myös Vuorisen. Argentiinan ja sen jälkeen Chilen rajat suljettiin ja parin viikon telttailu venyi kuukausiksi. Syksyn syvetessä kesävarusteissa alkoi olla paikattavaa.

Telttaillessa ei ollut sähköä, puhelin piti käydä lataamassa lähistöllä, mutta sitäkään ei kehdannut tehdä päivittäin. Se merkitsi paluuta käsin kirjoittamiseen. Toinen tapa oli sanella tekstiä puhelimeen. Kirjoitusta tuli runsaasti. Osan runoista hän esitti Runosaaren festivaaleilla heinäkuussa 2021. Haastattelija J. K. Ihalainen

Runonlausuntaa ratsailla.

Katariina Vuorinen on runoilija, joogi, tantrika ja löytöretkeilijä, joka on julkaissut neljä runokokoelmaa ja muita tekstejä. Hän on elänyt nomadina ympäri maailmaa, ja kirjoittanut ja esiintynyt viime vuosina erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 2018 hän löysi maagisen saarensa Velkuanmaasta, ja tiesi heti paikan kutsuvan runofestivaalia saaristoon. Nyt tämä unelma toteutuu Runosaaressa.

 Runoilija ja kustantaja J. K. Ihalainen osallistui Runosaari -runotapahtumaan Livonsaaressa 23.-24. heinäkuuta. Festivaalin aikana hän haastatteli kolmea mukana ollutta runoilijaa, Raisa Marjamäkeä, Juha Kulmalaa sekä Katariina Vuorista.   

Podcast: Play in new window

Fiskarsin lähihistoria: Ingmar Lindberg

Fiskarsin lähihistoria,

1990-luvun lopussa Esko Brotherus esitti Fiskars-yhtiön silloiselle varatoimitusjohtaja ja kiinteistöjohtaja Ingmar ”Inko” Lindbergille idean asukkaiden yhteisestä saunasta. Tästä lähti monivuotinen hanke, jonka etenemisestä Kaiken se kestää – Fiskars Kyläseuran historiaa -kirja kertoo seikkaperäisesti.

Vuonna 2019 taltioidussa haastattelussa Lindberg kertaa Kieloniemen saunan alkuvaiheita omasta näkökulmastaan. Miksi hän koki hankkeen niin mielekkäänä, että lupasi yhtiön tulevan vastaan sekä tontilla että rakennushirsillä – joita tarvittiin kaksi erää?

Miten mittava saunahanke vertautuu ruukin muihin pääosin talkoilla toteutettaviin hankkeisiin? Missä sijaitsee ruukin uurnalehto? Miten yhteisölliset hankkeet saadaan toimimaan, mitä riskejä niissä on? Minkälainen on hyvä johtaja? Riittääkö siihen kova halu?

(Haastattelun alussa viitattu kirja on Esko Brotheruksen Aikakone). Suvi Heino

Podcast: Play in new window

Voiko runoilijaksi tulla lukematta runoja? J.K. Ihalainen ja Juha Kulmala

Haastattelut, Kirjallisuus, ,

Kesän ensimmäisiä runotapahtumia järjestettiin Naantalin saaristossa Velkuanmaalla, missä myös runoilijat J. K. Ihalainen ja Juha Kulmala tapasivat perimmäisten kysymysten äärellä.

Runosaari-runotapahtumaa tukeneen Turun Runoviikon järjestäjiin kuuluvalle Kulmalalle pandemian aiheuttamat rajoitteet ja ennakoinnit ovat käyneet tutuiksi. Mikäli pandemia kiihtyy, toteutuuko turun Runoviikko?

Juha Kulmalalta ilmestyy ensi vuoden alussa kuudes runoteos. Minkälaista on hänen kirjoittamansa runous, jossa yhteiskunnallinen näkemys, ympäristö ja politiikka ovat aina mukana – samoin hänelle tyypillinen musta tai jopa absurdi huumori?

Kulmala ja Ihalainen ovat molemmat esiintyneet laajasti myös ulkomailla. Miten esiintyjät valitaan näihin tapahtumiin? Miten tapa esittää runoutta vaihtelee maailmalla? Mitä rajoja suomalaisessa runoudessa seuraavaksi ehkä rikotaan? Vieläkö Suomessa on kaupunkikohtaisia runouden koulukuntia? Muistellaan myös Savukeidasta ja puhutaan Poesiasta.

Juha Kulmala on turkulainen runoilija, jolta on julkaistu viisi runokokoelmaa, niistä viimeisin on Ränttätänttä (Savukeidas 2017), joka oli mm. Runeberg-palkintoehdokkaana. Kriitikkojen toteamaa: ”Kulmala on hauskasti vihainen ja rennosti yhteiskunnallinen.”(Esa Mäkijärvi, Kiiltomato 8.1.2018), ”Juha Kulmala on ehkä Suomen luotettavin runoilija, mikä ei tarkoita, että hän olisi tylsä.”(Vesa Rantama, Keskisuomalainen 20.12.2017)

Runoilija ja kustantaja J. K. Ihalainen osallistui Runosaari -runotapahtumaan Livonsaaressa 23.-24. heinäkuuta. Festivaalin aikana hän haastatteli kolmea mukana ollutta runoilijaa, Raisa Marjamäkeä, Juha Kulmalaa sekä Katariina Vuorista.  

Podcast: Play in new window

Fiskarsin lähihistoria: Reijo Ståhlberg

Fiskarsin lähihistoria

Fiskarsissa oli 1950-luvulla yhtiön palkkaama liikunnanohjaaja sekä kaksi urheiluseuraa. Oli selvää, että urheilukenttä oli kovassa käytössä. Yhteistyö seurojen kesken oli mutkatonta, sillä molempien päämäärä oli saada lapset ja nuoret liikkumaan.

Yksi urheilukentällä viihtyvistä lapsista oli Reijo Ståhlberg. Siellä hän kokeili monia lajeja, kunnes into kuulaan syttyi koululaiskilpailuissa 9-vuotiaana. Vuosien mittaan harrastus muuttui urheilu-uraksi, johon mahtui kansallisia ja kansainvälisiä kilpailuja, mukana oli parit olympialaisetkin.

Edelleen Ståhlbergillä on voimassa oleva kuulantyönnön Suomen ennätys, on ollut jo liki 40 vuotta. Joko ennätystuloksen rikkoutuminen on näköpiirissä? Miten siihen päästään? Minkälaista huippu-urheilijan elämä oli? Mikä rooli nykyisen Nikarin toimitiloilla oli Ståhlbergin treenaamisessa?

Kuulantyönnöstä pankinjohtajaksi ja siitä yrittäjäksi. Minkälaisia olivat nämä vuodet, joiden aikana elettiin myös 90-luvun lama? Mistä urheilun antamista opeista oli hyötyä?  

1990-luvun alussa Ståhlberg perheineen palasi kotikonnuille. Miltä Fiskars tuntuu nyt? Ja mihin se on menossa? Suvi Heino

Podcast: Play in new window

Fiskarsin lähihistoria: Ethel Mattila

Fiskarsin lähihistoria

Konkakummussa sieni- ja marjametsät sekä uimavedet ovat miltei osa pihapiiriä. Täällä pitkän uran Fiskarin koulun opettajana ja rehtorina tehnyt Ethel Mattila viettää eläkepäiviään. Takana on liki 40 vuotta työtä ja elämää ruukissa. Mikä on hänen reittinsä Itä-Uudeltamaalta Fiskariin?
Muistellaan myös 1990-luvun koulumaailman trendejä? Miten opettaja syväsukeltaa?
Miltä nykypäivän ruukki tuntuu, mihin se on menossa? Suvi Heino

Podcast: Play in new window

Syntyykö hyvästä lavarunoudesta hyvä kirja? J. K. Ihalainen ja Raisa Marjamäki

Haastattelut, Kirjallisuus, ,

Runoilijat J. K. Ihalainen ja Raisa Marjamäki tapasivat Velkuanmaalla, missä he pysähtyivät pohtimaan kieltä, runoutta, nykyaikaa ja mennyttä.

Raisa Marjamäki on asunut pitkään Skotlannissa ja Pakistanissa. Miten kieliympäristön vaihtuvuus vaikuttaa omaan tekemiseen? Onko kielen valinta ympäristön mukaan mahdollista?

Yhtenä kokonaisuutena runoilijat käsittelevät suurten kielten kolonialismia ja äidinkieltä. Mitä merkitsee kielellinen monimuotoisuus ja äidinkieli? Ovatko tapahtumat kielellisesti ainutkertaisia ja ympäristöön liittyviä?

Raisa Marjamäki

Ihalainen ja Marjamäki keskustelevat myös suomenkielisen runouden siirtymisestä suullisesta kirjalliseen. Miten sitä arvotetaan? Kelpaako se vai pitääkö sitä suhteuttaa muun maailman menoon? Kummalla on suurempi vaikutus nykyrunouteen, Elias Lönnrotilla vai T. S. Elliotilla?

Lavarunoudesta: Nykyajassa netissä tapahtuva asiointi on korvannut inhimillisen kohtaamisen. Onko ympäristön digitalisointi yksi syy lavaesiintymisen kasvavaan suosioon? Kestääkö lavarunous siirtymisen mediasta toiseen, syntyykö hyvästä lavarunoudesta hyvä kirja?

Raisa Marjamäki on asunut Helsingissä, Lahoressa, Piikkiössä, Orivedellä, Anstrutherissa, Edinburghissa, Jyväskylässä, Ristijävellä ja Turussa, joista jälkimmäisissä hän on viime vuosina pohtinut paljon paikallisuutta tulematta sen kummempiin lopputuloksiin. Häneltä on julkaistu perinteistä kirjapainotaitoa kunnioittavat runokokoelmat Katoamisilmoitus (Palladium kirjat, 2010), Ei kenenkään laituri (Poesia, 2014), Ihmeellistä käyttäytymistä (Poesia, 2020), Kiinalainen yksisärvinen – merkintöjä kiinalaisesta sanakirjasta (Poesiavihkot #12) ja Viimeinen talvi (Poesiavihkot #28).

Runoilija ja kustantaja J. K. Ihalainen osallistui Runosaari -runotapahtumaan Livonsaaressa 23.-24. heinäkuuta. Festivaalin aikana hän haastatteli kolmea mukana ollutta runoilijaa, Raisa Marjamäkeä, Juha Kulmalaa sekä Katariina Vuorista.   

Podcast: Play in new window