Etelä-Uusimaa 28.3.2013
Hammarborgissa keskellä Billnäsiä on ilmeisesti aarrekätkö. Muutoin on vaikea ymmärtää kaupungin viime aikaisia toimia: ensin kaupungin suosikkiyrittäjälle Olli Muuraiselle päätetään myydä Ruukkiasunnot-yhtiö, johon Hammarborg kuuluu ja sen jälkeen hänelle myydään Hammarborg vielä erikseen. Viime sunnuntain EU:ssa (24.3.) yhtiön hallituksen puheenjohtaja Rauno Kousa ja kaupunginjohtaja Mårten Johansson koettavat perustella tätä perin kummallista liiketointa. Heidän argumenttinsa eivät kuitenkaan hälventäneet kaupan mystisyyttä vaan saivat aikaan vaikutelman, että he ovat tulleet haastatteluun suoraan jonkin lukumystiikkaa harrastavan salaseuran istunnosta.
Johansson väittää, että Hammarborgin myynnissä on kyse vain ”ylikapasiteetista luopumisesta” ja esittää litanian käyttöastelukuja. Hän näyttää olettavan, että talossa asuvat 15 perhettä muuttaisivat kiireen vilkkaan Ruukkiasuntojen muissa rakennuksissa oleviin tyhjiin asuntoihin. Todellisuudessa monet jäävät Hammarborgiin, mihin heillä on jo Kousan esiin tuomien myyntiehtojen mukaan oikeus. Toisaalta ne, jotka muuttavat, hakeutunevat muualle kuin Ruukkiasuntoihin: tyhjät asunnot ovat todennäköisesti heille väärän kokoisia, liian huonokuntoisia tai sijaitsevat väärässä kylässä.
Niinpä Hammarborgin myynnin perustelu ”talouden tasapainottamisella” tuntuu kummalliselta, kun samalla yhtiö menettää 15 talouden vuokratulot. Toisaalta yhtiön menot eivät vähene samassa suhteessa kuin asunnot: esimerkiksi isännöin ja huollon kustannuksia ei lasketa neliömetrittäin.
Itse asiassa, mikäli kaupunginjohtomiesten aikaisempia puheita on uskominen, Hammarborgin kunnossapito on asuntoa kohti ollut kaikkein halvinta. Ruukkiasuntojen myyntiä on nimittäin perusteltu sillä, että ne eivät sovellu vuokra-asunnoiksi, koska ne sijaitsevat vanhoissa hajallaan olevissa puutaloissa, joita on kallista pitää kunnossa. Hammarborg on kuitenkin iso kivitalo.
Johansson antaa ymmärtää, että ilman Hammarborgin myyntiä yhtiötä uhkaa konkurssi, koska se on niin pahasti velkaantunut. Neljä miljoonaa kuulostaakin suurelta lainalta. Jos kuitenkin kaivaa esiin tämänkin luvun takana olevan todellisuuden, näyttääkin siltä, että oikea tasku on velkaa vasemmalle: velka on kaupungille, joka yhtiön omistaa. Toisaalta kaupunki on antanut tämän lainan siksi, että yhtiö on myynnissä ja kaupunki on saamassa rahansa takaisin heti kun lopullinen myynti toteutuu. Itse asiassa kaupunki on saamassa lainan takaisin korkojen kera, koska ostajat ovat valmiit maksamaan yhtiöstä enemmän kuin neljä miljoonaa.
Miksi älykkäinä miehinä tunnetut Johansson ja Kousa lankeavat tällaiseen lukulöpinään? Salaseuraistunnon haitallisen vaikutuksen lisäksi mieleen tulee toinenkin selitys: he haluavat peittää sen, että ovat vaikeuttamassa Ruukkiasuntojen myyntipäätöksestä valittaneiden asemaa, minkä hallinto-oikeus on nimenomaan kieltänyt.