Etelä-Uusimaa

Mielipide

14.10.2012

Mikka Soivio

Raasepori pääsi vaihteeksi Helsingin Sanomien palstoille (HS 9.10.), mutta kenellekään tuskin tuli yllätyksenä, että teksti ei ole ollut kovin mairittelevaa luettavaa: esiin nousivat niin kaupungin huono hallintotapa kuin viestintäkulttuurikin ja hallinto-oikeuden professori Mäenpää näki tilanteessa suoranaista kunnallisen demokratian aliarvioimista – todeten, että vastaavassa tilanteessa on turha ihmetellä äänestysprosentin alhaisuutta.

Itse näkisin, että oli vain ajan kysymys, milloin mainitut ongelmat sekä kuntalaisia väheksyvä asenne tulisivat näin laajemminkin esiin. Ne kun eivät yksinkertaisesti kuulu 2000-luvun sivistysvaltioon, kuten allekirjoittanut on jo aiemminkin tuonut esiin. Nyt tätä hallintotapaa Raaseporissa ajaneet vastuuhenkilöt ovat aiheuttaneet kaupungillemme kenties korjaamatonta vahinkoa, kun tilanne on – kaikista heidän ”pidetään ongelmat sisäisinä” -pyrkimyksistään huolimatta – vihdoin noussut keskusteluun niin paikallislehdissä ja -radiossa, YLE Uusimaassa kuin HS:ssakin. Tosin, parempi kuitenkin näin.

Avoimuutta suoranaisesti karttava hallintotapa on – ikävä kyllä – ollut Raaseporin perustuskivissä jo sen syntymästä saakka, eikä siihen olla onnistuttu (haluttu / uskallettu?) puuttumaan ensimmäisen valtuustomme toimesta: kaupunginhallituksen ja -johtajan yhteisiin tekemisiin tai asioiden käsittämättömään valmisteluun ei olla puututtu juuri lainkaan. Tämä tilanne vaatii kuitenkin muutoksia ja tarvitsemme valtuustoon ihmisiä, jotka uskaltavat puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja jotka varmistavat (jos suinkin mahdollista), että uusi valtuusto ei jää samaan onnettomaan alisteiseen asemaan, kuin missä se nyt on enemmän tai vähemmän ollut.

Jotta Raasepori tästä suosta nousee, tulisi meidän nyt vaaleissa varmistaa, ettei kaupunginhallitus jatkossa enää istu nykyisessä kokoonpanossaan ja että valtuustosta löytyy oikeat henkilöt perehtymään asioihin ja kantamaan vastuunsa kaupungin päätöksentekoprosesseista. Tämä vaatinee myös nyt kunnassamme vallalla olleen kaksipuoluejärjestelmän (RKP / SDP) murtamista.

Mäenpään mainitsema äänestysaktiivisuus on kuitenkin osittain myös asian ydin: jos äänestysprosentti pysyy alhaisena, on suurempi todennäköisyys, että sama meno jatkuu tulevaisuudessakin – mikä lienee myös nykyisen johdon oma toive. Äänestämättä jättäminen kun tukee nykytilanteessa niitä henkilöitä ja puolueita, jotka omalta osaltaan ovat tämän tilanteen mahdollistaneet, sillä valtuuston valtasuhteet muuttuvat vain kuntalaisten äänillä. Huomautettakoon vielä, että nykyinen vallanjako ei ole johtanut alueellamme minkäänlaiseen kehitykseen tai elinvoiman kasvuun, kuntalaisten tasapuolisesta kohtelusta puhumattakaan. Lienee perusteltua myös kysyä, onko koko alueen kehittäminen ollut nykyhallinnon todellisia tavoitteita lainkaan?