Etelä-Uusimaa

Ruukkiasuntosotku on oiva esimerkki Raaseporin kehittämisen lyhytnäköisyydestä ja jäykästä ajattelusta. Päätös myydä ruukkiasunnot yhdelle yrittäjälle ja rikkoa toimiva maaseutuyhteisö ei ole taloudellisesti eikä sosiaalisesti kestävä ratkaisu.

Kansallisella tasolla on presidenttiä myöten herätty pohtimaan keinoja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ja yhteisöllisyys mainitaan yhtenä näistä keinoista. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan toimi ylhäältä alaspäin annettuna toimintamallina. Se on dynaaminen, vapaaehtoisuuteen perustuva tila, joka vaatii suotuisat olosuhteet ja parhaassa tapauksessa, kuten meillä, se kasvattaa vankat juuret. Yhteisöllisyys ei myöskään vapauta valtiota tai kuntaa niiden sosiaalisesta vastuusta.

Tämän valtakunnallisen keskustelun valossa, vaikuttaa kehitys Raaseporissa absurdilta. Täällä ei ymmärretä olemassa olevan, itseään hoitavan yhteisön arvoa, ei syrjäytymisen ennaltaehkäisyn eikä paikallistalouden näkökulmasta.

Ruukkiasunnot ollaan myymässä nyt yrittäjälle, joka on luvannut satamäärin uusia työpaikkoja. Vaakakuppiin ei kelpuutettu olemassa olevaa työpanosta tai sitä innovatiivista potentiaalia, jota hyvinvoivassa yhteisössä on, varsinkin jos ihmiset tuntevat osallisuutta paikallistalouden kehittämiseen ja yhteisten asioiden hoitoon.

Olemassa olevan yhteisöllisyyden tukeminen kaltaisessamme maaseutukylässä ei pelkästään ehkäise syrjäytymistä, yhdessä innovatiivisen pienyrittäjyyden tukemisen kanssa se takaa myös maaseudun elinvoimaisuuden. Työpaikoista ei ole pitkään iloa, jos niitä ei luoda taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle pohjalle.