Jari Heinonen johdattelee yhteisöllisen jalkapallon maailmaan teoksessaan Vastakarvan jalkapalloa – esimerkkeinä FC Barcelona, FC St. Pauli ja FC Union Berlin (2025). Nämä kulttiseurat ponnistelevat jalkapallon perimmäisten ihanteiden puolesta. Ne pyrkivät säilyttämään jalkapallon vahvan yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen aseman omissa kaupungeissaan ja niiden lähialueilla. Seuroissa on luotu rakenteita ja toimintamalleja, joiden avulla jäsenten ja kannattajien valta seuroissa on säilynyt ja jopa vahvistunut. (Kulttuurivihkot)
Ohjelma taltioitiin Tampereella 6.9.2025, jolloin suuri joukko yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta kiinnostunutta väkeä kokoontui Työväenmuseo Werstaan uumeniin viettämään Työväenkirjallisuuden päivää. Tapahtuman tämän vuoden teemana oli ”Muutosvoimat”.
Unkarilainen vasemmisto – onko sellaista? Millaista on vasemmistopolitiikka maassa, jolla on historiallisista syistä kompleksinen suhde vasemmistolaisuuteen? Entä onko vasemmistolla mahdollisuuksia maassa, joka luisuu yhä kiihtyvää vauhtia kohti autoritarismia? Kulttuurivihkojen päätoimittaja Marissa Mehr haastattelee unkarilaistaustaista Elokapina-aktiivi Ilari Matuzia. Esittelyssä myös Kulttuurivihkojen Unkari-teemainen kesänumero. (Kulttuurivihkot)
Ohjelma taltioitiin Tampereella 6.9.2025, jolloin suuri joukko yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta kiinnostunutta väkeä kokoontui Työväenmuseo Werstaan uumeniin viettämään Työväenkirjallisuuden päivää. Tapahtuman tämän vuoden teemana oli ”Muutosvoimat”.
Spekulatiivisessa fiktiossa koetaan niin yhteiskunnallisia kuin teknologisia vallankumouksia. Tieteiskirjallisuuden ja fantasian keinoin voidaan venyttää ja läpäistä mahdollisen ja mahdottoman välisiä rajoja. Syksyn uutuuskirjoistaan keskustelevat Carita Forsgren ja Katariina Heikkilä. Haastattelijana Saara Henriksson. (Osuuskumma)
Ohjelma taltioitiin Tampereella 6.9.2025, jolloin suuri joukko yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta kiinnostunutta väkeä kokoontui Työväenmuseo Werstaan uumeniin viettämään Työväenkirjallisuuden päivää. Tapahtuman tämän vuoden teemana oli ”Muutosvoimat”.
Työväenluokkainen lapsuus on aina ollut tärkeä aihe työväenkirjallisuudessa – niin se on nykyäänkin. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset seuraavat meitä aikuisuuteen. Miltä ”me olemme kaikki keskiluokkaa” -mantran yhteiskunnassa tuntuu kasvaa työväenluokkaisessa ympäristössä? Keskustelemassa kirjailijat Hanna-Riikka Kuisma, Mikko Malila ja Mila Teräs. He ovat käsitelleet nyky-Suomeen ja lähimenneisyyteen sijoittuvissa romaaneissaan lapsuuden ja nuoruuden luokkarajoja. Vetäjänä toimii Milla Peltonen.
Huom. Haastattelussa ääni paikoitellen kiertää.
Ohjelma taltioitiin Tampereella 6.9.2025, jolloin suuri joukko yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta kiinnostunutta väkeä kokoontui Työväenmuseo Werstaan uumeniin viettämään Työväenkirjallisuuden päivää. Tapahtuman tämän vuoden teemana oli ”Muutosvoimat”.
Sukupolvet kohtaavat. Jessi Jokelainen on tuore kansanedustaja, joka Femokratia (Suuri Kurpitsa, 2024) sarjakuvateoksessaan käy läpi suomalaisen politiikan historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta erityisesti naisnäkökulmasta. Ilkka Taipale on legendaarisen 60-lukulaisuuden ilmentymä Suomessa: Marraskuun liikkeen, Yhdistys 9:n ja lukemattomien muiden järjestöjen veteraani. Miten kaksikko näkee suomalaisen kansalaisyhteiskunnan suuren linjan? Keskustelua vetää Pohjois-Afrikan kansalaisyhteiskuntaa tutkinut Karim Maïche.
Ohjelma taltioitiin Tampereella 6.9.2025, jolloin suuri joukko yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta kiinnostunutta väkeä kokoontui Työväenmuseo Werstaan uumeniin viettämään Työväenkirjallisuuden päivää. Tapahtuman tämän vuoden teemana oli ”Muutosvoimat”.
Noora Vallinkosken ja Ossi Nymanin uusimmissa romaaneissa keskiössä ovat nykysuomalaiset, jotka ovat jääneet välitilaan. Nymanin Alkuhuudossa (Teos, 2025) päähenkilöinä toimivat pienellä palkalla näköalatonta elämää eteenpäin kulkevat bussikuski, kaupan myyjä ja maahanmuuttajataustainen suntio. Vallinkosken Miten meistä tuli ihmisiä (Atena, 2025) taas sijoittuu purkukuntoiseen Mörskään, jota asuttavat vanha työläisnainen ja hänen peliriippuvainen kummipoikansa. He saavat tarinan alussa vieraakseen luokkahypyn tehneen sukulaisen. Onko näistä ulkopuolisiksi itsensä kokevista yksilöistä muutoksen tekijöiksi? Vallinkoskea ja Nymania haastattelee työläiskirjallisuudesta väitellyt Jussi Lahtinen.
Ohjelma taltioitiin Tampereella 6.9.2025, jolloin suuri joukko yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta kiinnostunutta väkeä kokoontui Työväenmuseo Werstaan uumeniin viettämään Työväenkirjallisuuden päivää. Tapahtuman tämän vuoden teemana oli ”Muutosvoimat”.
Keskustelua poliittisen taiteen mahdollisuudesta. Näyttelijä Cécile Orblin lukee otteita Nicoleta Esinencun työläisnäytelmästä Edistyssinfonia (Poesia, 2025), jossa moldovalainen päähenkilö saapuu kausityöhön suomalaiselle maatilalle. Teoksesta keskustelemassa suomentaja Tuukka Tuomasjukka ja dramaturgi Ilja Lehtinen. Lisäksi esittelyssä italialaisen Nanni Balestrinin vuonna 1971 julkaistu vimmainen Haluamme kaiken (Poesia, 2024; suom. Janne Löppönen), joka kuvaa vuoden 1969 työläiskapinoita ja suurlakkoja Fiatin tehtailla Torinossa. (Poesia)
Ohjelma taltioitiin Tampereella 6.9.2025, jolloin suuri joukko yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta kiinnostunutta väkeä kokoontui Työväenmuseo Werstaan uumeniin viettämään Työväenkirjallisuuden päivää. Tapahtuman tämän vuoden teemana oli ”Muutosvoimat”.
Aulikki Oksanen oli 1960–1970-lukujen yhteiskunnallisten muutosvoimien eturintamassa. Muun muassa kirjailijana, laulajana, runoilijana ja sarjakuvataiteilijana tunnettu moniosaaja on yhä aktiivinen taiteilija ja yhteiskunnallinen keskustelija. Miten Oksanen näkee maailman muuttuneen viimeisten vuosikymmenten aikana? Haastattelijana toimii Oksasen elämänkerran Hyppy syreenien tuleen (2024, WSOY) kirjoittanut Helena Ruuska.
Ohjelma taltioitiin Tampereella 6.9.2025, jolloin suuri joukko yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta kiinnostunutta väkeä kokoontui Työväenmuseo Werstaan uumeniin viettämään Työväenkirjallisuuden päivää. Tapahtuman tämän vuoden teemana oli ”Muutosvoimat”.
Sosiologi Sari Näreen teos Sodat esiäitieni silmin pohtii minkälaisia jälkiä suomalaisten pitkin vuosisatoja käymät sodat ovat jättäneet sielunmaisemaamme. Kirjan teemoihin sisältyvät ns. haamutunteet ja tappajan trauma. Saatamme kantaa haamutunteina (esi)vanhempiemme kokemuksista kumpuavia tunnejälkiä.
Sari Näre, Sodat Esiäitieni silmin, Docendo. Kirja ilmestyy 25.9.2025.
Valokuvaaja Petri Mast
Millaisia jälkiä sodat ovat jättäneet suomalaisten naisten sielunmaisemaan?
Mitä jälkiä suomalaisten pitkin vuosisatoja käymät sodat ovat jättäneet sielunmaisemaamme? Mitä ne ovat merkinneet naisille naimattomina, naimisissa, tyttärinä, äiteinä, leskinä? Miten seksuaalisen väkivallan vaara ja sotien särkemä äitiys vaikuttaa tyttäriin vielä tänäkin päivänä?
Sosiologi Sari Näre matkaa esiäitiensä kyydissä Ruotsin vallan aikana ja Neuvostoliiton kanssa käytyihin sotiin. Hän kertoo eri sukuhaaroista poimimiensa esiäitiensä tarinoita 1500-luvun pitkävihan ja nuijasodan ajalta isovihan kautta sisällissotaan sekä talvi- ja jatkosotaan. Vaasa-kuninkaiden sotien aikaiset jäljet johtavat Juustenien, Teitien ja Espingien naisiin ja myöhempien monarkkien sodissa pihtiputaalaisiin Jämsénien, Argillanderien ja Arnbergien naisiin. Viime vuosisadan sotia Näre kuvaa isoäitiensä ja äitinsä sisarussarjan kohtaloiden kautta.
Suomalaisten osana on ollut selviytymistaistelu Ruotsin ja Venäjän välillä. Kruunu käytti suomalaissotilaita rintamateuraana mutta jätti suomalaiset maassaan pitkälti oman onnensa nojaan venäläisten hyökkäysten kohteena. Naiset ja lapset joutuivat kantamaan miesten kaatumisesta ja kipuilusta johtuvaa arjen kuormaa.
Kirjassa Sari Näre kuvaa myös omaa matkaansa sotaorposukuun syntyneenä sotien jälkien siivoojana ja hahmottaa sotien jatkumoa tähän päivään.
”Vihreän vedyn” toivotaan olevan tulevaisuudessa olennainen osa Suomenkin energiajärjestelmää. Uusiutuvilla lähteillä tuotetulla sähköllä valmistettu vety voisi korvata maakaasusta valmistettua vetyä. Suurten energiamäärien siirtämisessä vety on samalla todettu sähköä kannattavammaksi ratkaisuksi. Haasteena on vihreän vedyn hinta sekä sen valmistuksen edellyttämä valtava määrä sähköä. Myös tuuli- ja aurinkosähkön tuottamisella on omat ympäristövaikutuksensa.
Haastateltavana Gasgrid Oy:n vetykehitysyksikön päällikkö Heli Virkki. Toimittaja Heikki Jaakkola.
Taiteilijapuheenvuorossa Soundsculpting K&K:n Laura Katila ja Olli Kari kertovat yhteistyöstään, kesän 2025 Onomassa olleesta näyttelytyöstä sekä tulevaisuuden visioistaan, joista yksi liittyy heidän lanseeraamaansa ajatukseen äänisisustajan ammattikunnasta.
Soundsculpting K&K: Musiikkia ja ääni-installaatioita. Ääniä luonnosta, yllättävistä esineistä ja studio Stonelakelta.
Osmankäämi on uusi potentiaalinen viljelykasvi, joka soveltuu hyvin turvepeltojen ja tyhjennettyjen turpeennostoalueiden ennallistamiseen.
Kuva Anne kinnunenKuva Aalto University Anne Berg
Elävien muotoilijoiden seuran Quiet North -näyttelyn yhteydessä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa pohdittiin osmankäämin monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Tässä radiotaltioinnissa Kristiina LångLuonnonvarakeskukselta kertoo kosteikkoviljelystä, sen hyödyistä ja osmankäämin monista käyttömahdollisuuksista. Tea Auramo Fluff Stuffilta kertoo tarkemmin osmankäämipohjaisen tekstiilitäytteen tuotekehityksestä ja vastaanotosta. Tilaisuuden avaa Tuulia Penttilä.
Quiet North näyttely kokosi 1.7.–3.8.2025 yhteen kymmenen näkökulmaa ja teoskokonaisuutta kymmeneltä muotoilijalta, arkkitehdiltä/ työryhmältä. Esillä olleiden töiden lähtökohtana oli pohjoinen ulottuvuus ja aikamme kriittiset kysymykset. Näyttely toi esiin vaihtoehtoisia näkökulmia ja kertoi inhimillisistä arvoista, joiden merkityksen kulutuskeskeinen kulttuurimme on laiminlyönyt. Katse kohdistui niin arkkitehtuuri- ja muotoilukentälle, kuin laajemmin yhteiskunnallisiin ja ekologisiin kysymyksiin. Kriittisen ja spekulatiivisen muotoilun menetelmiä hyödyntäen, näyttely käsitteli vaikeitakin aiheita humaanilla otteella. Se kutsui pohtimaan elämäntapaamme kytkeytyviä aiheita ja niiden vaikutuksia, samalla viitaten muutoksen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Elävien muotoilijoiden seura: Mari Isopahkala, Camilla Moberg, Tuulia Penttilä & Karin Widnäs.
Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta Onoman 31. kesänäyttelyn teemana vuonna 2025 on UTOPIA. Äänitallenteessa näyttelyn kuraattori, jyväskyläläinen kuvataiteilija Anna Ruth (s. 1975, Kanada) esittelee näyttelyn teokset ja taiteilijat.
Näyttely on rakennettu kahteen eriteemaiseen tilaan – ensimmäisessä teemana on rakentaminen, käsin tekeminen ja suunnitteleminen. Toisessa tilassa leijaillaan korkeammalle konsepteihin, tunnelmiin ja toiveisiin. Näyttelyarkkitehtuuri herättelee omalta osaltaan katsojan mielikuvitusta ja houkuttelee pohtimaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.
Anna Ruth. Kuva Antti-Jussi Kaikuru.
Kuraattori Anna Ruth, helmikuu 2025:
”Minulle utopia merkitsee saavuttamatonta unelmaa uudesta yhteiskuntajärjestyksestä. Järjestelmää, jolla on tietyt reunaehdot, ja jonka päämäärä häilyy etäisenä hehkuna kaukana horisontissa.
Kun ajattelemme utopiaa, keskitymme yleensä tähän päämäärään, mutta harvoin sen saavuttamiseen vaadittaviin kustannuksiin. Saatamme puhua utopistisen yhteiskunnan luomisesta, tai rakentamisesta, mutta emme puhu siihen vaadittavasta työstä, saatikka siitä, mistä sen toteuttamiseksi on luovuttava. Toimintamme painopiste on positiivisessa tulevaisuudessa ja vauhdikkaissa ideoissa. Mutta kuten kaikissa suurissa visiossa, myös utopistisissa, on aina sokeat pisteensä.
Utopian vastakohtaa kutsutaan dystopiaksi, eli kärsimyksestä ja epäoikeudenmukaisuudesta kumuloituvaa painajaista; paratiisiksi tarkoitetun järjestelmän täydellistä epäonnistumista tai rappeutumaa. Tässä näyttelyssä toivon saavani nämä toistensa vastakohdat – utopian ja dystopian – lähemmäksi toisiaan. En korostaakseni vastakkainasettelua, vaan nostaakseni esille helvetin erottamattomana ja välttämättömänä osana paratiisin luomista. Olen kiinnostunut sisäpuolen ja ulkopuolen välisestä jännitteestä kehyksenä, joka mahdollistaa utopian muotoutumisen. Aivan kuten kuolema on osa elämää, dystopia on osa utopiaa.
Fiskarsin Ruukki voidaan nähdä eräänlaisena toimivana utopiana – intiiminä yhteisönä, joka pyrkii kohden omaa versiotaan paratiisista. Tähän utopiaan monet ovat rakentaneet omia hallittuja maailmojaan. Heidän elämäntyylinsä ja taideteoksensa ovat siksi näiden ideaalien luonnollinen jatke. Osuuskunta Onoman näyttely esitteleekin Fiskarsin utopiasta kumpuavia teoksia.
Olen aina ollut kiinnostunut periferioista ja siitä, mitä rajataan ulkopuolelle. Ulkopuolelle jätetty auttaa määrittelemään myös sisäpuolelle jääviä. Niinpä tässä näyttelyssä on Onoman jäsenten lisäksi myös useita kansainvälisiä sekä muualta Suomesta tulevia taiteilijoita, jotka tuovat viestejä utopian ulkopuolelta.
Jarno Kantanen: Nexus Unitas. Kuva Antti-Jussi Kaikuru
Näyttelyyn valitsemani taideteokset on pääosin veistoksellisia ja keskittyvät erilaisten teknisten, fyysisten ja materiaalisten tutkimusprosessien varaan. Näyttely sisältää yhdistelmänä monumentaalisia kiinteitä rakenteita ja näiden vastavoimana painottomia, monimutkaisia esineitä. Ikään kuin konkreettisten visioiden luomat varjot olisivat muistutus unelmien hauraasta luonteesta.” Lähde: Osuuskunta Onoma.
Eero Haikala: Aina valmiina | Alltid redo | Always ready. Kuva Antti-Jussi Kaikuru.
Utopia-näyttelyn taiteilijat ovat:
Päivi Alajuntti / Upi Anttila / Laura Dahlberg / Wally Dion / Kirsti Doukas / Eero Haikala / Laura Hallantie / Heidi Hankaniemi / Claire Hurley / Pekka Ijäs / Mari Isopahkala / Jarno Kantanen / Olli Kari & Laura Katila / Outi Karikivi / Saara Mahbouba / Laura Mattila & Mikko Merz / Rudi Merz / Jenni Mikkonen / Timo Mikkonen & Kari Virtanen / Ron Nordström / Piitu Nykopp / Stefan Nyström / Jaakko Pakkala / Deepa Panchamia & Viivi Varesvuo / Piia Maria Pekkanen / Elham Rahmati / Reetta Ranta / Pavel Rotts / Sasha Rotts / Sami Ryhänen & Sam Lake / Rutsuko Sakata & Kari Virtanen / Taru Samola / Meri Helmi Särkkä / Anna Ulff / Tiina Vaskivaara / Man Yau / Zine Kone/Zine Machine
Utopia-näyttely: 15.6.-31.8.2025, Fiskarsin Kuparipajan näyttelytila ja sen ympäristö. Avoinna ma-su klo 11-18. Pääsyliput 12€ / 8€ / Museokortti / Smartum / ePassi
”Luonto miljoonine eliölajeineen on käsittämättömän monimutkainen kokonaisuus. Yhdessä ne kaikki muodostavat verkoston, jossa jokaisella elävällä olennolla on paikkansa, ja jokainen muutos vaikuttaa koko verkostoon.”
Biologi-kuvanveistäjä Ville Heimalan Biodiversity-näyttely tuo esille pienen pintaraapaisun tästä valtavasta monimuotoisuudesta – biologi Heimalan näkökulmasta, kuvanveistäjä Heimalan tulkitsemana. Hän kertoo luonnossa piileviä tarinoita taiteen keinoin, sekoittaen joukkoon hyppysellisen luonnon mystiikkaa.
Heimala on huolissaan luonnon monimuotoisuuden häviämisestä. Hän haluaa tuoda luonnon kauneuden ja merkityksellisyyden esiin korostetusti – dekoratiivisten ja visualisesti monitasoisten teostensa kautta. Näyttelyn teoksissa lukuisten eliöiden monimutkaiset verkostot tulevat esiin konkreettisina pintoina puiden lehvästöjen, sammalikon, meren planktonin ja koralliriuttojen muodossa.
Ville Heimalalla on biologin tutkinto (FM) Helsingin yliopistosta sekä keramiikka- ja lasitaiteen / muotoilun tutkinto (TaK) Aalto-yliopistosta. Hän on tehnyt liki 20 vuotta näyttelysuunnittelua, mm. Luomukselle ja HUSille, sekä kuratoinut taidenäyttelyitä. Päätoimisena kuvanveistäjänä Heimala on toiminut vuodesta 2016 lähtien, ja hän työskentelee ateljeessaan Kirkkonummella.
Seili on saari Nauvossa, Turun saaristossa. Seilin saarella on pitkä historia eristettynä sairaalasaarena. Jo vuonna 1619 Kuninkaan päätöksellä Seiliin aloitettiin rakentaa paikkaa spitaalisairaille ja köyhille vaivaisille, joihin lukeutuivat mm. sokeat, kuurot ja liikuntakyvyttömät. Kun spitaali alkoi 1700-luvulla kadota Suomesta, Seiliin alettiin sijoittaa yhä enemmän mielisairaita. Seiliin syntyi Suomen ensimmäinen mielisairaala. Sairaala lakkautettiin vuonna 1962.
Vuosina 1889–1945 potilaat olivat vain naisia. Seilin saareen tuotiin parantumattomat mielisairaat ja kriminalitaustaiset ”toivottomat tapaukset” yleensä loppuiäkseen. Sisääntuloperusteena ja usein myös diagnoosina oli sosiaalinen poikkeavuus ja säädyttömyys. Tyypillinen potilas oli nuori, naimaton ja edusti alempaa sosiaaliluokkaa. Vapaudessa heidän sanottiin olevan sekä haitaksi että vaaraksi muulle yhteiskunnalle, lähimmilleen ja jälkikasvulleen. Seilissä sielun ja ruumiin kurinalaisuutta pyrittiin kontrolloimaan. Lääkkeinä olivat kylvyt, paloviina ja Jumala. Seilin naiset elivät vuosia saarella pienessä yhteisössä, johon kuului potilaita ja muutama hoitaja.
Heli Säden veistoskokonaisuus kuvaa Seilin naisia sekä yksilöinä että joukkona, jota yhdistävät elämän ja mielen kolhut sekä Seilin pieni maailma. Hahmojen nimet Vastarannan kiiski, Paperiprinsessa, Harakan pesä, Puluseni, Kyläluuta, Kana-aivo, Ilolintu sekä Harmaa hiiri ovat leimaavia nimityksiä heidän entisestä elämästään ennen Seiliä. Nimitykset sitten saaressa menettävät lopullisesti painoarvonsa.
Veistosten naiset ovat eri-ikäisiä, kauniita, tasaisia ja tarkoituksella hyvin tavallisia, jotta kuka tahansa voisi kuvitella olevansa yksi heistä.
Onko mikään muuttunut Seilin ajoista? Kuinka osaamme hyväksyä erilaisuutta tai nähdä toisen ihmisen hätää?
Säden veistokset on tehty katseltavaksi kaikille, jotta huomaisimme heidät, jotka jostain syystä kokevat yhteiskunnallista ulkopuolisuutta.
Heli Säde on koulutukseltaan taiteen maisteri sekä prosessi- ja materiaalitekniikan insinööri. Suurimman osan urastaan hän on työskennellyt suomalaisissa kansainvälisissä yrityksissä muotoilijana. ”Kolme ammatillista ja henkilökohtaista elementtiäni muotoilija, insinööri ja taiteilija sulautuvat sujuvasti yhteen täydentäen, tasapainottaen työtäni ja arkeani. Ne ajavat minua eteenpäin ja saavat tarttumaan uusiin haasteisiin, välillä ihan päättömiin projekteihin.”
KWUM STUDIO CERAMICS MUSEUM AND GALLERY · KWUM.FI BAKLURANTIE 12 · 10470 FISKARS · +358 (0)50 511 2232
Avoinna 18.5.–31.8. päivittäin 4.9.–28.9. to–su 12–17.
KWUMin vasta-avatussa Veistospuistossa keraamikko-insinööri Heli Säde tutkii Suomen ensimmäisen mielisairaalan, Seilin saaren potilaita vuosilta 1889–1945. Saarelle tuotiin parantumattomat mielisairaat ja kriminalitaustaiset ”toivottomat tapaukset” yleensä loppuiäkseen. Sisääntuloperusteena ja usein myös diagnoosina oli sosiaalinen poikkeavuus ja säädyttömyys. Seilin naisista kertovalla näyttelyllä Säde haluaa muistaa näitä naisia sekä herättää katsojat miettimään, kuinka tänä päivänä osaamme hyväksyä erilaisuutta tai nähdä toisten ihmisten hätää. www.helisade.fi
Markku Salo – SUSIA JA LAMPAITA Uteliaisuuden ja pelon välinen ristiriita
Kuva Jefunne
Markku Salon 41. yksityisnäyttely pureutuu olemisen ihmettelyyn. Hän nostaa esiin ihmisen ja eläimen erityislaatuisen suhteen. Luulemme ymmärtävämme eläinten aikomuksia, olemme uteliaita, mutta samalla varuillamme, jopa peloissamme. Näyttelyn suurikokoisin teos tuijottaa ulkona KWUM-museon pihalla: ruskeankirjava, yli neljämetrinen Susi. Pitääkö sutta pelätä, kunnioittaa, tappaa vai antaa olla?
KWUMin alakerrassa Salon lasista ja metallista valmistetut uniikit koira-aiheiset veistokset tuovat esiin lasin monipuolisia ilmaisumahdollisuuksia. Ne ovat myös esimerkki Salon kehittelemistä taidetekniikoista. www.markkusalo.com
Ville Heimala – BIODIVERSITY
Kuva Jarmo Heimala
Biologi-kuvanveistäjä Ville Heimalan Biodiversity-näyttely tuo esille pienen pintaraapaisun tästä valtavasta monimuotoisuudesta – biologi Heimalan näkökulmasta, kuvanveistäjä Heimalan tulkitsemana. Hän kertoo luonnossa piileviä tarinoita taiteen keinoin, sekoittaen joukkoon hyppysellisen luonnon mystiikkaa.
Heimala on huolissaan luonnon monimuotoisuuden häviämisestä. Hän haluaa tuoda luonnon kauneuden ja merkityksellisyyden esiin korostetusti – dekoratiivisten ja visualisesti monitasoisten teostensa kautta. Näyttelyn teoksissa lukuisten eliöiden monimutkaiset verkostot tulevat esiin konkreettisina pintoina puiden lehvästöjen, sammalikon, meren planktonin ja koralliriuttojen muodossa. www.villeheimala.com
KWUM STUDIO CERAMICS MUSEUM AND GALLERY · KWUM.FI BAKLURANTIE 12 · 10470 FISKARS · +358 (0)50 511 2232
Avoinna 18.5.–31.8. päivittäin 4.9.–28.9. to–su 12–17.
EDELLYTYKSENÄ VALTAVA MÄÄRÄ UUTTA TUULIVOIMAA JA SÄHKÖVERKKOA
BLASTRIN TERÄSTEHDAS OLISI KOLOSSAALINEN SÄHKÖNKÄYTTÄJÄ
Norjalaisen Blastrin Inkooseen kaavailema terästehdas edellyttäisi kolossaalisen paljon uutta tuulivoimaa sekä sähköverkkoa. Hanketta ei toteutettu Norjassa, koska täällä maisemaan ei haluttu uusia voimaloita ja sähkölinjoja. Suomessa kynnys arvioitiin matalammaksi.
Suomen viranomaisia suurempi haaste Blastrille on rahan löytäminen hankkeeseen. Tehdas tuottaa kilpailijoitaan kalliimpaa vetyterästä, jonka ainoa myyntiargumentti on tämän vähintäänkin kyseenalainen ”vihreys”. Heikki Jaakkolan haastateltavana Blastrin Suomen maajohtaja Antti Kaikkonen.
Fiskarsin Gastro Cafè Lavanderiassa maaliskuussa 2025 pidetyssä lintuillassaLullulan alue- ja havaintovastaava Risto ”Ripa” Willamo kertoi lintuharrastuksesta, Lullulan toiminnasta ja huuhkajaprojektista; huuhkaja on Suomen Birdlifen vuoden lintu.
Vaikka lintuharrastus ei tarvitse teknisiä apuvälineitä, on asioita, jotka tuovat lisämaustetta harrastukseen; niistä yksi on hyvä lintukirja. Ohjelmassa annetaan neuvoja niin hyvän kirjan valintaan kuin muihin harrastusta helpottaviin keinoihin.
Illan ohjelmasta koostetussa taltioinnissa kuullaan Lullulan nimen alkuperästä ja siitä, miten sen toimintaan pääsee osallistumaan. Tarjolla on myös ehdotuksia hyviksi havaintopaikoiksi. Entä miksi lintuharrastus vetoaa? Paikalla Lullulan illassa oli noin 35 henkilöä.
Tringa ry on Uudenmaan lintuharrastajien oma yhdistys. Se edistää omalla toimialueellaan lintuharrastusta, tutkimusta ja linnustonsuojelua. Raaseporin lintuharrastajat Lullula on Tringan paikallisjaosto. Sen toimialueena on Raaseporin kaupunki ja tutkimusalueena Raaseporin pohjoisosat (Entinen Pohjan ja Karjaan alue).
Syvälle mielen syövereihin sukeltava Mielen Ytimessä on Fiskarsin Gastro Cafe Lavanderiassa järjestettäväuusi keskustelusarja. Keskusteluja luotsaa Viljami Lehtonen, joka on omistanut yli puolet elämästään sen tutkimiseen mitä on olla ihminen. Lehtonen tunnetaan parhaiten ”Miehen mieli”- podcastin juontajana ja perhekonstellaatio-ohjaajana. Hän on tehnyt uransa kehoterapian ja joogan parissa ja pitää vastaanottoa edelleen Porissa. Viljamia inspiroi Carl Jungin syvyyspsykologia, Bert Hellingerin ylisukupolvisuus ja systeeminen ajattelu, kuin myös länsimainen mystiikka ja hengellisyys, josta hän ammentaa syvää merkitystä elämäänsä. www.viljamilehtonen.fi
Henry Soinnunmaa ja Viljami Lehtonen
Mielen Ytimessä -sarjan ensimmäisenä vieraana nähtiin Henry Soinnunmaa teemalla Psykedeeliterapia ja suuret lupaukset. Soinnunmaa on Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n aktiivi ja hänet tunnetaan myös Ihmisiä siis eläimiä -podcastista.
Psykedeeliterapia on isossa nosteessa ympäri maailman, ja siihen liittyvät lupaukset ihmismielen eheyttämisestä ovat välillä päätähuimaavia. Millaisia koiria tässä on haudattuna? Missä määrin hype ampuu yli?
Kelmu ry (Karjaan elävän musiikin yhdistys) järjesti toukokuun alussa jo kolmannen kerran hyvän mielen kilpailun, Biisi–25. Kisan koordinoi, päätuomaroi ja juonsi Kelmun hallituksen jäsen, laulaja-lauluntekijä Mikaela Mansikkala. Muina tuomareina toimivat säveltäjä/muusikko Ilari Edelmann, muusikko Kiureli Sammallahti sekä MTKL:n kulttuurisihteeri/ taiteilija Nina Tuittu.
Saapuneista biiseistä valittiin kuusi loppufinaaliin, joista tuomaristo nimesi kolme parasta. Finalistit olivat August Oscar, VXLE, Susan Laine, Tiia Lehtonen, Rami Heinonen, Jarmo Nyman. Voiton vei tällä kertaa, nyt jo kolmatta kertaa mukana ollut August Oscar.
Kaikille finaaliin valituille jaettiin diplomit ja voittaja kuittasi itselleen lisäksi lahjakortin Deltasound Virkkalan musiikkiliikkeeseen.
Kuvassa kisan voittaneet August Oscar, Veikka Härkönen ja Oscar Snellman sekä toiseksi tullut VXLE: eli Vili Vikstedt, Mikaela Mansikkala ja finaaliin päässyt Tinttu eliTiia Lehtonen, taka-alalla Sepi Sundman. Kolmanneksi kisassa sijoittunut Susan Laine ei valitettavasti päässyt paikalle. Kuva Maija Leminen.
Ajattelu on ilmaista! Det kostar int’ att tänka! -tapahtuma keräsi pe 21.3. salin täydeltä yleisöä Veitsitehtaalle kuulemaan kansanedustaja, kirjailija, yhteiskuntatieteiden tohtori Anna Kontulan alustusta ”Miten siirtymä fossiiliperäisten polttoaineiden jälkeiseen aikaan voi muuttaa maailmankuvaamme?”
Tätä teemaa hän lähestyi kristinuskon kautta: Onko olemassa kristillistä Jumalaa fossiilikapitalismin jälkeen, vai viekö muotoutumassa oleva uusi maailmankuva kristinuskon mennessään?
Ilta käynnistyi tilannepäivityksellä, joka kiteytyy toteamukseen; ekokatastrofi on totta. Me olemme astuneet murrokseen, jossa siirrytään aikakaudesta toiseen. ”Me ei vielä tiedetä tietenkään, mitä sieltä tulee. Ei kukaan tiedä. Se on tavallaan hienoakin, koska me voimme vaikuttaa siihen, mitä se uusi sitten aikanaan on.”
Alustuksen jälkeen seuraavassa yleisökeskustelussa kuullaan muun muassa, miten eduskunnassa käsitellään ekokatastrofia?
Gastro Cafe Lavanderiassa 13.3.2025 järjestetyssä tilaisuudessa keskustelijoina olivat filosofi, runoilija, tietokirjailija, sekä Taideyliopiston kirjoittamisen professori Antti Salminen ja tulevaisuusajatteluun tulisesti rakastunut ja vahingossa yrittäjäksi päätynyt akateeminen sekatyöläinen Hilma Ruokolainen. Juontajana toimi Onoman kesänäyttelyn kuraattori Anna Ruth.
Antti Salminen, Hilma Ruokolainen ja Anna Ruth. Kuva J. K. Ihalainen
’Onko se mitä haluat juuri sitä mitä tarvitset? Voiko utopian erottaa haaveesta tai toiveesta? Mitä on tulevaisuusvalta, ja kenen tulevaisuusvalta pääsee esille?’
Toimittajat Hannu Karpo ja Helena Laatio. Kuva Suvi Heino
Toimittajalegenda Hannu Karpo oli viimeinen toivo monelle oikeuksiensa puolesta taistelevalle ihmiselle. Hänen toiminnallaan oli myös yhteiskunnallista vaikutusta, ja monet lakimuutokset saivat alkunsa hänen Karpolla on asiaa -ohjelmistaan. Yli 50 vuotta kestäneen uransa aikana Karpo astui monille varpaille ja teki televisio-ohjelmissaan sellaista, mikä nykyisin olisi mahdotonta.
Radiofiskarsilla oli harvinaislaatuinen tilaisuus haastatella tätä aikansa ehdotonta tähtitoimittajaa marraskuussa 2018. Toimittaja Helena Laatio
